Miten kukaan edes pystyy aidosti rakastumaan, jos elää samaan aikaan valheessa oman puolisonsa kanssa? Ihastumisen alkuhuuma voi kestää jopa vuosia, mutta se ei välttämättä ole aitoa, kestävää rakkautta. Vaikean suhteen jälkeen ihastuminen tuntuu varmasti mahtavalta, mutta lopulta arki astuu uudessakin suhteessa kuvioon. Itse ainakin pelkäisin pahoinvoinnin kourissa takertuvani väärään ihmiseen. Ja mielestäni on pelkurimaista ensin varmistaa uuden suhteen pysyvyys ennen kuin ilmoittaa erosta. Jos minua kohdeltaisiin noin, olisi vaikea enää luottaa kehenkään.
Itse en ole koskaan halunnut tapailla varattua miestä. Onhan minua lähestytty kepillä jäätä kokeillen, mutta koen todella loukkaavana, että mies etsii itselleen ensin kakkosnaista, kunnes mahdollisesti olisi valmis jättämään vaimonsa. En haluaisi sen tapahtuvan itselleni, joten en halua tehdä niin kenellekään toiselle. Ymmärrän, että pitkän suhteen aikana on mahdollista ihastua toisiin ihmisiin, mutta voisivatko ihmiset antaa hormonitoimintansa ensin laantua ennen kuin tekevät koko elämän myllertäviä ratkaisuja ja loukkaavat syvästi kumppaniaan? Itse ainakin suhtaudun tässä iässä, kaiken kokeneena, hyvin kriittisesti ihastumisen tunteisiin, koska ne menevät nopeasti ohi. Miksei voisi olla vain hyvä ystävä näiden ihmisten kanssa, jotka herättävät lämpimiä tunteita? Jotkut ihmiset vaihtavat kumppania viiden vuoden välein, kun alkuhuuma alkaa haihtua.
Heart of stone
Jos uusi kumppani olisi suhteemme alkaessa pettänyt vaimoaan, minun olisi vaikea luottaa siihen, ettei hän petä minua, kun suhteeseen tulee ensimmäisiä vaikeuksia. Jos sallin itselleni toisten ihmisten pettämisen, silloin oikeutan myös muut kohtelemaan minua samoin. Kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan - pätee tässäkin hyvin. En lähtisi lehtien palstoilla ylistämään uutta suhdettani ja arvostelemaan entistä petettyä kumppania - lyömään lyötyä, ellei sille olisi erittäin painavia perusteita. Edellisen kumppanin pitäisi olla pettäjä tai psykopaatti. Hienoa, että ihmiset ovat löytäneet onnen, mutta onko pakko vääntää veistä avoimessa haavassa? Tuskinpa uudet suhteet niin täydellisiä ovat. Jokaisessa suhteessa on omat ongelmansa, ennemmin tai myöhemmin, ja niistä joko päästään yli tai hupskeikkaa, hullaannutaan uuteen, täydelliseen kumppaniin.
Olisiko polyamoria sitten vaihtoehto? Tunnen joitain tällaisessa suhteessa eläviä ihmisiä ja mielestäni polyamoria on kuriositeetti eikä missään nimessä kuulu keskusteluun parisuhteesta - kahden ihmisen suhteesta. Polyamoriassa joku jää aina vähemmälle huomiolle ja suhde perustuu enemmän seksiin kuin aitoon rakkauteen. Saatan minäkin ihastua useampaan ihmiseen samanaikaisesti, mutta ymmärrän, että tunteet ovat ohimeneviä eikä jokaista hormonihuumaa pidä seurata kuin jänis.
Mielestäni luottamus on parisuhteen perusta. Luottamus on jopa tärkeämpää kuin itse romanttinen rakkaus, koska mitä rakkaus loppujen lopuksi on? Onko se tunteiden huumaa, rakastumista, hormonimyrskyä, joka sumentaa järjen - vai onko se sitä, että toiseen voi luottaa varauksetta, että suhteessa on turvallinen olo? Mielestäni aito, kestävä rakkaus on nimenomaan luottamusta. Romanttiset tunteet saattavat pitkässä suhteessa heilahdella suuntaan tai toiseen, mutta luottamus pitää ihmiset yhdessä ja saa rakkauden ja kunnioituksenkin ajan kanssa vahvistumaan. Luottamus, ystävyys ja fyysinen vetovoima - siinäpä lyömätön yhdistelmä ja toivoisin jokaiselle tuollaisen onnen.
Deceitful love refers to cheating and starting a new relationship before divorce. And no, I didn't do it and don't approve of it.
I've received many suggestions from married men myself and I resent that. It's offensive toward me and toward their wives who are being cheated. I don't want to live in a lie nor cause that pain to any woman so I've never fallen for the trap.
I also resent the idea of finding a new spouse while still married or dating someone else - securing the new relationship prior to divorce so to speak. I think it's cowardly and I can only understand it in certain circumstances like being the victim of constant mental or physical abuse and needing support when leaving. And only in those circumstances would I promote my new happiness in magazines and call out the truth about my previous misery. Some celebrities in Finland have praised their new happiness even though it began by cheating and even insulted their previous spouses in public. Well, it's only the cheater's opinion and I think they should just be quiet unless their ex was a monster.
I think it would be difficult to trust a person who has already cheated on his ex while dating me. Treat others as you wish to be treated yourself. Karma would probably hit me with a hammer after that. Some people also have a habit of following every infatuation not realizing that it's just chemical imbalance in their brain which will soon fade away. I think it's sad. They're on cloud nine all the time while the people around them are suffering. They act like drug addicts who don't mind hurting others in order to get high. That's not love, that selfish addiction.
Love should be based on trust. Romance will fade away but friendship and sexual chemistry will stay if you are able to trust each other. If you find out that you are not compatible after all then why can't you just be honest and leave before cheating. It seems like the media is trying to make cheating and selfish happiness acceptable but which one of us would really like to be treated that way? Falling in love doesn't justify everything and two cheaters together isn't my idea of a perfect relationship.
I'd like to think that love is more than chemical imbalance. There's a difference between falling in love and being in love, and genuine love shouldn't begin by hurting others.
Heavenly heart
Kalliosydän
Hyviä mietteitä.Ja niin totta että ennen uutta suhdetta on hyvä olla ensin ihan itsensä kanssa, ja tietää mitä haluaa ,eikä suinpäin juosta uuteen suhteeseen. Miehillä on usein tapana tehdä juuri niin... Ero on tosiaankin raastavaa mutta hyvä että olette nykyään hyvissä väleissä. Minäkin olin hyvissä väleissä eksäni kanssa kun poikamme oli lapsi,mutta siihen meni aikaa ennenkuin pystyin olemaan niin, sillä olin petetty osapuoli,tosin jälkikäteen tajusin että vikaa oli minussakin.
VastaaPoistaOlen pahoillani, että olet joutunut kokemaan tämän, varmasti todella raskasta. :( Mutta onneksi kaikesta pääsee ajan ja etäisyyden kanssa yli, jos vain itsellä on terveet selviytymismekanismit.
PoistaVarmasti molemmissa on aina jonkin verran vikaa, mutta usein loukatun huono käytös on vain reaktio välinpitämättömään kohteluun. Minäkin olen sellainen, että pyrin välttämään riitoja viimeiseen asti, mutta jos toinen ihminen käyttää tätä kiltteyttä hyväkseen, niin jossain tietysti tulee raja vastaan.
Hyvää pohdiskelua. Sen olen tässä elämän varrella oppinut, että nämä rakkausasiat näyttäytyvät jokaiselle vähän erilailla ja jokainen tekojensa ja päätöstensä kanssa elää.
VastaaPoistaTuo on aivan ihanaa, että voitte ex-puolisosi kanssa olla ystäviä. Niinhän asioiden pitäisi olla. Ja tärkeää on, että lapset huomioidaan eron keskellä. Siinä satuttaa samalla lapsia, kun satuttaa toista vanhempaa.
Itse olen ehkä eniten kummastellut jos uusi kumppani esitellään lapsille kovin pian. Siis tyyliin, että maanantaina on ensitreffit ja uusi ihastus esitellään lapsille jo lauantaina. Etenkin jos näitä uusia ihastuksia on useamminkin.
Kaiken kaikkiaan rakkaus ja liitto tuntuisivat olevan tahtolajeja. Vaikka aina ei ihan niin huvittaisi, niin hyvä on jos edes tahtoo :)
Minustakin on iän myötä tullut realisti. Enkä halua tuomita ketään, kun en taustoja tunne, sanonpahan vain mielipiteeni pettämisestä - varsinkin pitkään jatkuneesta opportunistisesta petoksesta.
PoistaLapsille voi uuden tuttavuuden esitellä ystävänä ja samalla testata, miten ehdokas suhtautuu lapsiin. Mutta en lähtisi heti uutta isä/äitihahmoa tuomaan kuvioihin. Se olisi jo aikamoista pelleilyä ja lasten tunteilla leikkimistä.
Raskaita monimutkaisia asioita. Minulla ei ole erosta kokemusta, mutta eräs tuttavani kävi erokurssin kun hänen miehensä jätti hänet, ja siinä yhteydessä luin kirjan jota oli käsitelty sillä kurssilla. Kirjassa kuvattiin ero sekä jättäjän että jätetyn kuvakulmasta, ja tietenkin lasten osalta. Monta monituista asiaa punnittavaksi. Apua voi saada lukemisesta, kirjoittamisesta, keskustelusta, vertaistukiryhmistä. Kostot ja haukkumiset sun muut huonot reaktiot tekevät kaikesta raskaampaa ja synkempää. Näitä kannattaisi opettaa jo koulussa ennen aikuiselämän alkua.
VastaaPoistaTotta, moni lapsi ja aikuinen kärsii todella paljon erosta ja riitaisasta suhteesta. Vaikuttaa jopa terveyteen ja elämässä pärjäämiseen. Näitä asioita kai käsitellään jonkun verran terveystiedossa, mutta riippuu opettajasta, millä tavalla. Pitäisi käsitellä myös sitä, millaiseen suhteeseen ei kannata ryhtyä. Liian usein ihmiset ryntäävät suinpäin ihastuneena yhteen vääränlaisen ihmisen kanssa.
Poista